torstai 15. maaliskuuta 2018

Ja taas..

On näemmä kuukausi vilahtanut sitten viime postauksen. :) Aika normieloa ollaan silti elelty! Tokoilu ja enemmänkin ehkä jumppailu on jatkunut ahkerasti, kun otin meidän ohjelmaan tavoitteen opettaa Jokru peruuttamaan rauhallisesti ja suoraan. :) Hyvä tavoite ja nyt ollaan jo pitkällä. Ei se peruuttaminen silti vielä järkevästi suju seuraamisen yhteydessä, mutta muuten menoon on vihdoin saatu malttia ja askellusta, rauhallisesta en tiedä vieläkään. :D Toinen tavoite on nyt saada kapulan käsittelystä pienikin kapulan pureskelu pois. Se liittyy puhtaasti Jokrun epävarmuuten kapulan palautuksessa/sivulle tulossa kapulan kanssa. Esim käsitargettiinhan se palauttaa kapulan ilman sen pyörittelyä lainkaan. Toki kun se tulee niin lähellä että kapulan laippa osuu melkein aina mun jalkaan. Jokrulle ei ole ongelma pitää kapulaa suussa tukevasti esim tehdessään jotain temppuja tms. Mutta työstetään tätäkin. Hyrrän oon vihdoin saanut opetettua. Jee!!! Eli sivulla ollessa Jokru pyörähtää vastapäivään, jolloin se vähän niinkun automaattisesti korjaa pa:n paikkaa. Sekin on kyllä nyt korjaantunut aika hyvin. On toi toko kyllä kaikkinensa aikamoista puuhastelua, kun tuntuu että yhtä asiaa kun alkaa korjata, niin seuraava kosahtaa. :D ei nyt onneksi ihan, mutta melkein silti. Jumppailun tiimoilta ollaan ahkeroitu kakeja takatassutargetin avulla ja hienosti ne takajalat alkaa pysyä paikoillaan kaikissa vaihdoissa. :) Lisänä ollaan nyt treenailtu ns etutassutargettia liittyen siihen, kun haluan jatkossa peruutuksen alkavan sillä että Jokru nostaa ensin takapään ylös. Eli etutassutargetin avulla ollaan nyt jumppailtu istu-seiso-vaihtoa. :D Sen sijaan se hemmetin tunnari.. kurssilla sain ohjeen treenailla tunnaria nyt ainoastaan muualla kun kotona. Joo, eilen hallilla testailtiin ja totesin, ettei se nenä oo kyllä mukana ollenkaan. Ei sitten yhtään. Ärsyttävää! VOI-luokkaa varten olisi siis kaikki muu jo lähes kunnossa. Kun nyt sais jostain järkevän ajatuksen, kuinka edes saada koira hoksaamaan koko tunnari.

Puuhaa todella siis riittää. :) Mutta koira kiittää kun on askaretta. Jippumasi on sitten taiteilleet aina samalla tasapainotyynyillä tehden milloin mitäkin. :) Ilmotin Jipsin jopa vihdoin yhteen hypäristarttiinkin. Jospa ottais sen kanssa vielä tavoitteeksi nappailla meidän puuttuvat hypärisertit, niin saisi sen hypärivalioksikin vielä. ;) Pikkujuttu! :D no mutta pikkumineissä on niin kivan vähän aina koiria, niin kyllähän tuo nyt mahdollista olisi.

Jokrun kanssa aksa on yhä ja aina vaan niin mahtavaa! Sen kanssa on niin helppo juosta. Se alkaa lukea rataa oikein kivasti jo kisoissakin ja jarruna on enää vain mun oma rohkea liikkuminen. ;) Yksissä kisoissa tosin taas kosahti A:n alastulokontaktivirhe, josta jäi jälleen serti kiinni. :D Hitto! Sen jälkeen käytiin pari kertaa "tehotreenailemassa" kontakteja.. noh, osaahan se koira ne. Kun mun oma maltti kestäis vielä siellä kisoissaKIN. :D

tiistai 20. helmikuuta 2018

No hupsan! :D

Nyt sitä taukoa on kirjoitteluun vasta tullutkin! :) Treeneistä ei silti ole ollut lainkaan taukoa. Jokrun kanssa jatkettiin myös kevätkausi Tanjan valkuissa, joskin otin nyt vain puolikkaan paikan. Sillä ajatuksella, että päästäisiin keskittymään nyt enemmän kisaamiseen tässä kevään aikana. Sitten viime kirjoituksen meidän yhteistyö aksaradalla onkin ottanut oikein jättiharppauksen eteenpäin. Treeneissä pystytään tekemään puhdasta rataa melkein miten päin vaan. Kisoihinkin tää sama meininki on nyt rantautunut ja melkein rata toisensa jälkeen saadaan samaa treenien flow-meininkiä. :) Ja se tunne, mikä tosta itselle tulee, on muuten aika huikea! Aina välillä matkalle sattuu silti joku yksittäinen ohjauskömmähdys tai muu. Rimoja ei ole nää juurikaan tippunut. Se on kumma juttu, kun pitää kontaktin koiraan. =P on se aksa vaan niin siistiä!

Tokon saralla on menty myös huimasti eteenpäin, isoin kiitos Piialle! :) Piian tokokurssi jatkui myös kevätkauden ja me päästiin onneksi tähän mukaan. Tammikuun alussa osallistuin myös yksittäiselle Piian tokopäivälle, jonka Tampereen sakemanniporukka oli järkännyt. Tosiaan, me oltiin mukana suurien ja pelottavien sakemannien kanssa... :D ja hengissä selvittiin. Saatiin tästäkin päivästä niin paljon eväitä ja työstettävää mukaan. On se Piia vaan niin Paras!

Ollaankin käyty Jokrun kanssa aika paljon tässä talven aikana lähikentillä treenailemassa. Sitkeys-harkkojen myötä Jokrulle on kasvanut hirmusesti malttia työskennellä pitkään ilman palkkaa. Ainakin edistys vanhaan on aika eri mallilla nyt. Viimeisimpänä sain vinkkejä, kuinka korjata Jokrun lievä korppiasentoon tipahdus kapulan heiton yhteydessä. Nämäkin vinkit on toiminut ja juuri eilen hallilla treenaillessa pääsin tekemään ihan kunnon noudonkin! :) Iso jee!

Tokon saralla aloitettiin myös Sporttirakin nettikurssi voi/evl-liikkeistä, mikä vaikuttaa oikein hyvältä. Ei siinä vielä alkua pidemmällä olla, mutta pikku hiljaa. :) Täytys vaan käydä ahkerasti treenailemassa.

Kertaalleen on käyty myös ProKoirakolla rauhoittumiskoulutuksessa, mikä oli aika mielettömän hyvä juttu! Piia mulle ton alunalkaen vinkkaskin. Joskus viime syksynä osallistuin myös Päivin luennollekin, mikä oli sekin aika mielenkiintoinen.

Huomenna meillä on Jokrun kanssa ensimmäinen yksäri Tanjan uuden kollegan Juulian kanssa. Tätä odotan myös suurella mielenkiinnolla. :) Mutta tästä sitten lisää myöhemmin. ;)

Lisätään nyt pari videoklikkiä vielä. Seuraava pätkä on viime viikon omatoimitreeneistä, joissa mä aikalailla ylitin itseni. ;)



Ja tää seuraava on viime Tamskin kisoista yksi startti.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Aika vierähtää

Hups, niin vain on kuukausi vierähtänyt. :) Noh, on tässä sentään yksi ihmislapsi syntynyt välissä ja hänen (ja kaikkien muiden tän talouksen asukkien) kanssa ollaan arkea opeteltu taas uudelleen. :) Hyvin kuitenkin tähän asti ja toivottavasti yhtä kivuttomasti jatkossakin..

Kisarintamalla on ollut aika hiljaista. Aksastartteihin alkais olemaan jo kova hinku. Jokrun kanssa ollaan käyty perjantaisin Tanjan valkuissa ja ompa aika siistiä, kun nyt taas jaksaa juosta. Kerta toisensa jälkeen askel on tuntunut entistä kevyemmältä taas. Niin siistiä. Viime viikolla treenien teemana oli layeroinnit ja kyllähän vain neKIN sujuu Jokrun kanssa. :) on se vaan niin Aksakoira! :)

Tokoissa on ollut nyt inasen rauhallisempaa. Piian antamia läksyjä ollaan toki treenailtu ja selvästi asiat on edennyt. Perjantain valkkutreenien yhteydessä ollaan muistettu myös treenata hiljaista vuoron odottelua ja sekin noiden tokojuttujen ohella on edennyt hurjasti. Selvästi nää tukee hyvin toisiaan. Eilen pääsinkin pitkästä aikaa käväsemään ihan keskenään koirien kanssa hallilla ja tuli huomattua, että muuten ehkä tokot on hieman jäissä. Meidän ikitreenausjutut, eli peruuttaminen ja kaukojen maa-seiso-vaihto oli hieman tahmeita. Pitäis ehkä vaan treenata ahkerammin. Pitäis myös oikeesti alkaa ottaa työnalle myös muitakin juttuja, ihan sieltä voista. ;) Jos joskus mielitään eteenpäin. Kun nyt hiljaisempi työskentely on edennyt niin hurjasti, niin tosiaan ehkä voi olla jossain kohtaa taas ajankohtaista harkita ihan vakavissaan niitä kokeitakin.

Viime viikolla käväsin kaikkien karvakorvien kanssa Piiralla tsekkauttamassa tilanteen. Jokrulla oli ainoastaan vaan tokojuttuja, mikä pistikin paljon miettimään tokon "tarpeellisuutta". Toki tuossa jossain kohtaa tuli treenailtua (ainakin meille) paljon vaan tokoa ja sen seurauksena tosiaan Jokrun kropassa näkyi kireyksiä. Ja mä en edes miellä, että me treenattais paljoa. Jipulla ja Masilla olikin sitten selkälinjat aikalailla kauttaaltaan jumissa. Jipsillä kävi pieni haaveri juuri pikkujäbän syntymän jälkeen yhdellä meidän metsälenkillä, jonka seurauksena se on ollut sekä totaalihuililla että toisaalti sen kropassa näkyi ja tuntui tuo. :/ ja samoihin aikoihin alkoi Jipsi myös laihtua, jonka ite olin yhdistänyt tuon lapsosen syntymän aiheuttamaan stressiin(?). Noh, sitä se ei taidakaan olla. Vaan se jalan loukkaantunut kohta osuikin juuri johonkin suoliston akupunktiokohtaan, jonka takia ruoka ei ole vain imeytynyt kunnolla. Olipa hyvä siis, että tuli käytyä Leenalla juuri nyt. Selvästi viikossa meinaan Jipsin tilanne on kohentunut paljon ja ruoka on alkanut paremmin imeytyä jälleen.

Masi oireilee aikalailla taas lantion seutuaan. Selvästi sille on tää kostea syksy aina huonoa aikaa hyvän kesän jälkeen. Joku viikko sitten käytin Masinkin lekurissa ja tsekattiin sen virtsakiteiden tilanne, mikä olikin yllättäen hyvä. Ei kiteitä lainkaan. Jess! :) Sen sijaan toisaalti huono uutinen oli se, että Masin kipuilut taitaa nyt siis liittyä ihan suoraan tuohon lantion seutuun ja selkään. Ompa syvältä! Mutta jospa tässä nyt muistais ja vihdoin taas ehtiskin taas hieromaan noita koiruleita säännöllisemmin. Selvästihän sillä keinolla kokonaistilanne ainakin Masilla pysyy parempana.

Eilen kävästiin tosiaan hallilla. Ensin tein pienen setin tokoa Jokrun kanssa. Niin paljon pitäis vaan ottaa asioita työnalle tällä saralla, eikä vaan saa aikaiseksi. Toki onhan se nyt äärettömän tärkeetä, että ollaan silti treenailtu noita Piialta saatuja maltti-juttuja, kun niistä on hyötyä sit tuonne aksapuolellekin. ;) Voin vain toivoa, että Piian kurssi jatkuis keväälläkin ja ennen kaikkea me päästäis taas mukaan. :) se on meille niin lottovoitto! Voinemme joka tapauksessa suosiolla siirtää eteenpäin joskus ilmassa olleita tavoitteita seuraavan luokan kokeesta ;) ja keskittyä tekemään nyt asiat hieman huolellisemmin kun aiemmin. Ja NYT mä alan oikeesti ymmärtää, miksi tokoa pitää treenata mun mielestä aika paljon! ;)

Tokosetin jälkeen hiippailtiin sinne turvallisemmalle alueelle, eli aksakentälle.. :D Tehtiin jokuset toistot haastavia keppikulmia ja pääasiallisesti sujui hyvin. Halusin ottaa teemalla lähetykset kepeille molemmin puolin reippaasti yli 90 asteen kulmasta ensin ilman vauhtia ja sitten hypyn ja jopa putken ja kahden hypyn kautta kunnon vauhdilla. Jopa avokulma onnistui lopulta tosiaan putken ja kahden suoran hypyn kautta vauhtia hakien. :D Jee! Ehkä me vielä opitaan oikeesti haastavat keppien aloitukset! Lopuksi tehtiin ihan pikkuriikkinen radanpätkä, en vaan voinut vastustaa kiusausta. ;)

Masikin pääsi halliin omalle setilleen rallattelemaan lelun kanssa. Tehtiin sen kanssa jopa keinua useampi kerta ja vähän putkia. :) Ai että, kun poju tykkäs!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Treenejä

Masilla on jatkuneet sunnuntaisin aktivointikurssin treenit ja Masi on kyllä sekä tykännyt valtavasti että loistanut tuolla kurssilla. :D Toki paljon on ollut temppuja ja juttuja, joita me ollaan ainakin jossain määrin jo ennemmin treenailtukin. Paljonhan noiden kanssa on tullut tehtyä kaikkia temppua. Viimeksi kokeiltiin vähän noseworkkiä, hieman eri tyylillä kun id:ssä tottunut.. ;) tehtiin sitten mm hajunottoa omaan tyyliimme ja lähetin itseasiassa Masia etsimäänkin hajua. Hajuna meillä oli eucaleptus (noseworkin 1-luokan haju). Viimeksi toinen temppu oli koiran hypähdys pesuvatiin. Noh, tätäkin on tullut tehtyä joskus paljonkin ja pesuvati oli auttamatta siis liian suuri Masille, kokeiltiin semmosta isompaa pakasterasiaa. Viime kerralla taidettiin tehdä enempi käsitargettia, targettia ylipäänsä, häkkiin menoa tarjoamisen kautta ja pöydän jalan kiertämistä (varsinaisena aiheena törpön kierto). Kaikkia hauskoja temppuja siis ja juuri ennen kaikkea kivaa touhuamista yhdessä koiran kanssa.

Jokrulla on jatkunut Tanjan valkut perjantaisin. Ylökkin kisojen jälkeen taisin ite juosta vielä yhdet treenit, jonka jälkeen nyt Tanja on ystävällisesti kartturoinut. Mulla tuli niiden viimeisten treenien jälkeen iltasella sen verran jäykähkö fiilis ja muutenkin jälkeenpäin tunnetila oli turhan tukalahko (vaikka itse juokseminen olis hyvin mennykin), että totesin antaa jo taukoa itselle. ;) Onni on tommonen koutsi Tanja! :)

Tokoiluja ollaan sen sijaan jatkettu ihan normaalisti. Meillä on nyt pyörinyt sekä Riitan tokot joka toinen viikko SDPllä ja Piian tokovalkku (tosin vasta kertaalleen) Tamskin hallilla. Lisäksi Piian treeniryhmän fb-ryhmä on ollut erittäin aktiivinen, jota kautta on saanut paljon läksyjä treenattavaksi omatoimisesti. Jee! Vaikka onhan niitä treenattavia juttuja paljon muutenkin. :D

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Aika kuluu

Aika livahtaa kyllä sellaista vauhtia nyt, että ei mitään rajaa.. :) ei meinaa mukana pysyä.

Tärkein maininnan arvoinen juttu on viime ajoilta se, että Jokrukin on ihan virallisesti hyvinkäyttäytyvä. :) ja ansaitsi nimensä eteen lyhenteen BH. :) Jee! Kipastiin Levekin testissä, jossa tuomarina oli Jani Heinilä, mukanaan tosin tuomariharjoittelija, joka antoi palautteen meille. Oltiin viimeisessä parissa rotikkanartun kanssa. Ehdittiin kävästä hyvissä ajoin tuon rotikan kanssa pikkuruinen kävely siinä parkkiksella, mikä oli oikein ok. Sitten lopulta kuitenkin juuri ennen meidän vuoroa, suoraan sanottuna sössin itse kuitenkin Jokrun hakemisen autosta, ja hain sen melkein suoraan autosta kentälle. Ei niin! Se vireystila siinä suoraan autosta ulostullessa ja siinä tilanteessa vieras musta koira -> ei hyvä yhdistelmä meille! Eniten toki syytän tästä itseäni. Pohdin aiemmin, että olisin ottanut koiran hetkeksi kentän laidalle hengailemaan, aivan kuten tokokokeissakin on toiminut hyvin, jolloin olen saanut Jokrun katselemaan paikan ja tilanteen ennakkoon rauhassa ja laskemaan virettään. Ja mitä sitten seurasi tästä... Jokrulla tuli reagointi rotikkaa kohtaa, josta johtuen kierrokset nousi entisestään. Tää on muuten tilanne, josta sain palautetta ulkopuoliselta henkilöltä aika rajusti ja suoraan, kuinka mä annan koirani käyttäytyä näin ja kuinka mä en hallitse sitä "antamalla" sen haukkua... :D Jep!

Tuomariharjoittelija huikkasi mulle kentän laidalle, että ota rauhassa oma aikasi ja tule ilmoittautumiseen vasta sitten. Eihän meidän tarvinut odotella kun pieni hetki siinä kentän laidalla ja vetää syvään henkeä, Jokru rauhoittui silminnähden ja voitiin mennä ilmoittautumaan. Me päästiin ensimmäisenä suorittamaan meidän tottiskaaviota, joka alkaa hihnaseuruulla. Se oli arvatenkin heikkoa ja saatiinkin arvosteluksi jotain sen suuntaista. Oltiin vähän niinkun päiväkävelyllä. :D Seuruusta henkilöryhmään, jossa olikin meille hitusen liian tuttu henkilö. ;) Heinilän Jani oli loistava kommentoidessaan tuota, että hämpä taitaa vaihtaa itse tuon henkilön tilalle. :D eipä ne tuomarit tuntuneet ottaneen tuota mitenkään huonona. No juu, koiran olisi taas tän kommentoineen tyypin mukaan pitänyt olla edes sen verran hanskassa, että olisi klaarannut tilanteen ko henkilöstä riippumatta. Varmasti joo ja otan kyllä täydet "syyt" tästä itselleni, kun ei oltu tuotakaan treenattu liian tuttujen henkilöiden kanssa. Jos joskus pk-kokeisiin eksytään, niin tarvinnee ehkä tuotakin treenata esim Miikun avustuksella. ;) Mutta elämä on. :D Mikä tän testin tarkoitus onkaan?

Seuraavana vapaana seuraaminen, joka kyllä kaikkinensa sujui jo paremmin. Ei nyt todellakaan mitenkään loistavasti sekään, mutta paremmin. Henkilöryhmä suoritettiin nyt ennen varsinaista seuruukaaviota ja selvästi Jokru etsi hieman tuttua henkilöä. Varsinaiseen seuruuseen kuitenkin lähdettiin jo enempi työmoodissa. Seuruun jälkeen jäävät ja luoksari. Jäävät sujui jo tuomareidenkin mielestä kiitettävästi, kyllähän Jokru ne osaakin. Luoksarin J tuli luonnollisesti suoraan sivulle, josta tuomarit joutuvat kuulema harmikseen vähentämään pisteitä. Seuraavana vein Jokrun paikkispaikalle, jossa jälleen pienen vähennyksen arvosteluun aiheutti mun käskytys koiraa jättäessä, jolloin aika luonnollisesti käskytin sille, että odota. Olis kai voinu niitä sääntöjä lueskella sen verran tarkemmin, että näiltä turhilta pieniltä vähennyksiltä olis säästynyt. Tai sitten toisaalti, ihan sama. ;)

Kaikesta huolimatta tosiaan meidän tottisosuus oli molempien tuomareiden mielestä läpäisty ja päästiin kaupunkiosuuteen. Arvostelut oli tosiaan jotain sen suuntaista, että seuruut heikkoja tjs, jäävät oli erinomaiset, luoksari ja paikallaolo erittäin hyvät. Erikseen maininnan sain alun omasta rauhallisesta käyttäytymisestä, jonka sain siirrettyä myös koiraan. Kuulema vein hyvin koiraani läpi tottiksen.

Kaupunkiosuus käytiin tekemässä Lempäälän keskustan tuntumassa ja siellä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Ainut tilanne, mitä itsekin hieman jänskätin, oli kun autosta ulos tuleva henkilö oli sellainen hieman isokokoinen mieshenkilö.. arvatenkin Jokru haukahti siinä pari kertaa mutta istahti silti odottamaan, kun käskin. Muuten koko osuudessa ei ollut mitään. Eipä Jokrulle mitkään pyöräilijät tai lenkkeilijät mitään ihmetystä aiheuta. Sen verran toki hyvä, kun asutaan kaupunkialueella. Näin sitten tosiaan Jokrukin sai ensimmäisen tittelinsä BH PP Kahta Kauheampi. ;)

Sain samaiselta henkilöltä palautetta siitä, kuinka tein fb-päivityksen, jossa hehkutin läpimennyttä bh-koetta ja hyviä arvosteluita onnistuneista liikkeistä, mutta en maininnut lainkaan tätä koetta edeltänyttä "tapahtumaa" tai kehnoja seuruita. Mitä vitsiä! Eikö jokaisella ole oikeus kirjoittaa fb:iin omalle seinälleen aikalailla mitä haluaa?! Tai niin mä olen luullut.. en ole meinaan aiemminkaan päivityksiini aina tilittänyt onnistumisien lisäksi kaikkia epäonnistumisia. Sorpa tästä joillekin mielensäpahoittaneilla/väärinymmärtäneille lukijoille! ;) Täytyy jatkossa olla ilmeisesti hieman tarkempi sen suhteen, kenen mielipiteitä erehtyy kysymään. Tai en toki tarkoita, ettenkö ihan mielellään ota ns palautetta vastaan ja ehdotuksia treeneihin, mutta ei se silti sitä tarkoita että jäisin nyt koirani kanssa kotiin häpeämään siksi aikaa kunnes se osaa käyttäytyä jonkun mielestä mallikelpoisesti. Tai että tekisin itse koirieni kanssa niin, kun joku aina neuvoo. Mä voin vihdoin sanoa, että mulla on kohtuullisen vahva oma näkemys siitä, miten haluan koirieni kanssa elää ja olla, kuuntelen kyllä vinkkejä mutta en lähde suinpäin kaikkea tekemään. Olen oman linjani/tyylini valinnut ja sen kokenut sopivaksi meille. Olkoonkin joku sitten sitä mieltä, että koirani hyppii mun silmille. Joo, myönnän kyllä että toisille koirille haukkuminen ei ole ok, mutta mun kokemuksen mukaan Jokru ei ole läheskään ainut eikä todellakaan pahin, joka niin tekee. Toki se ei silti siihen oikeuta edes niinä harvoina kertoina, kun näin vielä käy. Monetko kerrat olen itse rauhoitellut koiriani, kun joku on meille "räjähtänyt" kisoissa tai ihan treenihallilla. Ei noi toki kivoja tilanteita ole, sen myönnän, mutta ei se maailma niihin kaadu. Koirat on koiria! Se maailman lunkeinkin sesse saattaa joku kaunis päivä keksiä jotain yllättävää ja sitten ihmetellään, että kuinkas se olikaan vapaana kun teki tuollaista. Että tällainen avautuminen! ;) Voin kertoa, että oli lievää ketutusta ilmassa näiden edellämainittujen "keskustelujen" jälkeen.

Viikonloppuna heti testin perään päästiin uudelleen Levekin kentälle ja vuorostaan aksaamaan, kun ilmosin meidät sinne kolmelle startille nurmikentälle. :D noh, olihan juoksemista.. ekalla radalla tuli ihan kesken radan fiilis, että huhhuh! :D Kolmesta radasta silti kaksi todella hyvää vitosta (ekalla radalla yksi harmillinen rima ja tokalla ite sössin kepeille viennin) ja kolmannella sitten iloinen hylly. Ohjasin alkuradan aikalailla koiran takaa ja loistava irtoaminen sai sitten Jokrun hakemaan yhden väärän putken. Mutta iloinen irtoaminen on mun mielestä silti ennemminkin hyvä juttu meidän tapauksessa. Ihan mieletön fiilis koko kisapäivästä ja erityisesti toki noi kaksi ekaa aksarataa oli ihan Loistavia! Hyvä Me! :)

Viime sunnuntaiksi olin ilmonnut edelleen Jokrun kolmelle startille Ylökkille, joista lopulta juoksin itse vain yhden ja Tanja loput. Ja ilmeisesti toi yksi starttikin plus kaikki kävelyt oli aikalailla maksimi mulle. ;) Jostain syystä kepit oli tällä kertaa hyvin haastavat. Muuten radat sujui oikein mallikkaasti! Ja on muuten kiva saada katsoa omaa koiraa sivustakin radalla, hieno se vaan on! :)

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kesä tuli ja meni

Ohhoh.. empä olis uskonu, et mullakin niin vain hurahtaa kesä ilman päivityksiä. Noh, niin vain kävi. Ja paljon on kyllä ehtinyt tapahtua. Aksakisoissa ollaan käyty Jokrun kanssa kohtuullisen ahkerasti. Poislukien sm-kisojen jälkeistä aikaa, kun kisoja ei vaan yksinkertaisesti ollut!! :/ Takkujen kisoissa käytiin pari viikkoa sitten melkein hakemassa serti! ;) Se jäi vain An kontaktista kiinni.. huomatkaa, ei yhtään kaivele kartturia enää! :D Oli kohta, missä tuon kontaktin olis voinut ihan varmistaakin huolella.. Koira tuli Alle putkesta ja olin käskyttämässä esteen alastulo puolella. ;) en siis ehkä ihan täysin luottanut, että koira edes ottaa koko kontaktiesteen, kun tämmösiä on tullut vastaan vain joskus treeneissä ehkä kerran tai kaksi. :D Niin se Jokru vain klaarasi tuonKIN tilanteen.

Jaa niin.. oonkohan mä edes hehkuttanut täällä meidän kolmosiin nousuakaan?! :D Noh, niin vain kuitenkin on päässyt käymään. Nyt loppukesän olen halunnut päästä kisaamaan mahdollisuuksien mukaan, jotta ollaan saatu haettua kokemusta. Jokru onkin saanut kisaamisen ja nimenomaan radan tekemisen kautta valtavan kasan kokemusta radanluvusta ja esteiden suorittamisesta.  :) ollaanhan me oltu tässä loppukesällä myös Tanjan nollarata-kurssillakin, missä on keskitytty pidempiin ratasuorituksiin. Juuri tätä me ollaan kaivattu! Mun hidastuneen juoksemisen myötä Jokru on toki aavistuksen ehkä hidatanut menoaan, mutta toisaalti olen saanut sen irtoamaan huomattavasti paremmin ja sitä myöden tosiaan sen itsenäinen radanlukutaito on kasvanut aivan valtavasti! Joten ei tää nyt niin huono vaihtoehto ole ollut lainkaan. Ja varsinkin, kun se kisaaminen Jokrun kanssa ON niin Kivaa! Sen kanssa on vaan siistiä tehdä rataa yhdessä...

Tänään on meidän Tanjan kurssin viimeinen kerta. Sitten tuleekin pari viikkoa taukoa treeneistä kunnes starttaa syksyn valkkuryhmän treenit.

Tokoa ollaan treenailtu sen Piian kurssin verran sekä jonkun verran itsenäisesti. Viime viikonloppuna meillä piti olla viimeinen avo-luokan koe. Noh, ei ollut, kun tuomari keskeytti kokeen Jokrun haukun vuoksi. Mua varoiteltiin tästä ko tuomarista, että se on aika tiukka ja varsinkin ääntelyn suhteen. :D mä totesin piupaut varoittelulle, kun ollaan kesä treenattu ääntelyä. Noh, olis voinut uskoa ja valita suosiolla toisen tuomarin kokeen. ;) mutta tehty mikä tehty... Kai sitä tostakin jonkun positiivisen jutun vois koittaa kaivaa. Ainakin tiedetään, mitä treenataan jatkossa. ;) Oikeestihan tilanne oli paljon parempi kun viime kokeessa, eli sikäli kesän treenit on tuottaneet tulosta. Ja tän tuloksena päivitin pienen avautumisen naamakirjaa, joka tuotti mulle itselle hyvää informaatiota treenien suhteen jatkossa. Varsinaisesti mitään hylkäämistä ei edes kokeesta saatu.. tuomari vain käytännössä ei antanut meidän suorittaa viimeistä liikettä kokeessa ja näin tulokseksi saatiin 3-tulos. Oli myös siis rokottanut jo aika rankall kädellä liikepisteitäkin, vaikka itse suoritukset oli aika hyviä eikä J edes haukkunut itse liikkeiden aikana. Mutta tää on tätä.. ;)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Viikon treenit

Tälläkin viikolla otin tiistaille samanmoisen setin, ensin vähän tokoo ja sit vähän aksaa päälle.. :D ja illalla oli kyllä tunne sekä itsellä että koirilla, että jotain on tehty. :D Ensin tokoiltiin Jokrun kanssa Piian treeneissä, tarkasteltiin vähän aiempia juttuja ja katsottiin "uutena" juttuna ärsykekontrollia ja toisena juttuna vihjeiden myrkyttymistä. Ihan tuttuja juttujahan nää on, empä ole osannut edes ärsykekontollia treenata oikeasti huolella. Ja täähän sopi meille kun nenä päähän tän meidän ongelmaisen istu-käskyn suhteen.. kun oon onnistunut hidastuttamaan ko liikkeen ihan huimasti käyttämällä sitä arjessa noissa ohitusjutuissa. Mutta nytpä saatiin Piian vinkeillä taas huimasti nopeutta lisää ja ennen kaikkea tän treenaamisen ansiosta saisin työstettyä Jokrulle myös kuuntelua paljon lisää. Mehän on tehty niin paljon kaikkea tarjoamisen kautta ja Jokru ON nopea suorittamaan! Niin sehän myös sujuvasti tarjoaa aina vaan samaa juttua kuuntelematta lainkaan, mitä mä oikeasti pyydän sitä tekemään. :D Tähän keskitytään jatkossa.

Meidän viikkotreeneissä oltiin tällä viikolla taas sisävuorossa ja treenasin kuitenkin Jokrun kanssa pienen setin. Kävin kyllä kattelemassa rataakin, mut tehtiin silti omia juttuja.. halusin kysyä Anun mielipidettä meidän keppien sisäänmeno-ongelmasta poispäinkäännöksellä.. noh, nyt ongelmaa ei ollu. :D On se silti täysin mun sijainnista kiinni tällä hetkellä. Ja tulipa puheeksi sekin, että ehkä olis hyvä opettaa ihan kunnolla koiralle lähetyksetkin kepeille näistä avokulman haastavista kulmista. Ei olla meinaan oikeastaan ikinä treenattu lähetyksiä kunnolla. :) Ehkä nekin siis vois ottaa nyt työnalle. Kauhee into olisin treenata vähän kaikkea.. tässä ehditään kerätä Jokrulle niin valtava esteosaaminen tulevien kuukausien aikana. Sitte loppuvuodesta, kun pääsee taas kunnolla kisaamaan, niin me ollaan sellaisessa iskussa ettei tosikaan. :D Että varokaa vaan kaikki muut! Ehdin ennen meidän vuoroa käydä naapurikentällä Jipsin kanssa testailemassa kaikki keppijutut taas, mitä oli mielessä ja sen kanssa ne vaan sujuu. Lisäksi sain testailtua/aloiteltua meidän projektia A:n parissa teemana juoksu-A:ksi. :) saa nähä, mitä tän kanssa käy. Testaillaan nyt silti...

Eilen jatkui Masin rally-toko-kurssi ja voi jummi, kun se voikin olla hauskaa! Masi tykkää niin paljon! Toki se tykkää, kun ylipäänsä pääsee treenaamaan ja näissä mä oikeesti touhuan sen kanssa melkein koko tunnin ajan. Toki se on paljon, mutta jos kerran poju jaksaa hyvin ja tekee kauheella draivilla, niin mikäs siinä. Tällä kurssillahan pääasiassa reenataan avo-luokan juttuja. En siten edes tiedä oikeasti, mitä kaikkea alo-luokassa onkaan. Kyllähän me nyt kokeisiin silti voitas mennä! Täytys nyt vaan laittaa joku ilmo menemään. Siitä toi rally on vaan hassua, kun on pakko käydä kaikki kolme koetta, että saa siirtyä seuraavaan luokkaan. Rahastusta sanon minä! :) Täytyy sit treenata sen verran, et saa edes palkintoja ni jos sais lisäksi lahjakortteja uusiin startteihin.. ;) Mut joo, täytys tosiaan kattoo läpi alo-luokan kyltit. Se mitä ollaan nyt erityisesti koitettu treenata on se, että koira pyörähtää mun ympäri. Ei se Masi vielä käskystä sitä tee, mut pienellä käsiavulla kyllä. Samoin eteen istuminen täytys oikein opettaa, ettei se olis ihan pelkän käsiavun varassa.

Ennen Masin reenejä tein pienet setit tokoa Jokrun kanssa. Pitkästä aikaa ruutua ja nyt muistuttelin ihan vaan kosketusalustan kanssa ja sit aina väliin yks ilman. Vähän tehtiin seuraamista, pari luoksetuloa vaihtelevilta etäisyyksiltä käsitargettiin. Joku kake-vaihtokin taidettiin tehdä seisomista luonnollisesti. Vähän taas semmosta sillisalaattia ilman selvää suunnitelmaa. Tai no, oli se ruutu kyllä suunnitelmissakin. ;) Selkeesti Jokru oli vielä aika väsykin edellisestä päivästä.